"Puh, lupaa että et koskaan, koskaan unohda minua.
Et sittenkään kun minä olen satavuotias."
Puh ajatteli hetken.
"Kuinka vanha minä olen silloin?"
"Yhdeksänkymmentäyhdeksän."
Puh nyökkäsi.
"Lupaan", hän sanoi.
(A. A. Milne, Nalle Puh rakentaa talon)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti