Marraskuu...

 

Pimeää ja märkää syksyä mennään. 

Meillä on kerran viikossa seuran treeniaika hallissa ja muuten tulee treenattua ai-van-liian-vä-hän! Kunnon lenkitkin on viikonloppujen valoisan ajan varassa. 

Vali-vali 😂 

Kakarat kasvaa kuitenkin ja voivat ihan hyvin 👍 

Nyt 8kk iässä Pekka on 13,1kg ja Maili 10,5kg 

Kakarat jo 7 kk

 

Pekka on näistä kahdesta selkeästi kontaktinhakuisempi, mutta irtoilee esim. metsälenkeillä itsenäisemmin/kauemmas.

Maili on tullut monessa asiassa hieman veljensä perässä, on selkeästi herkempi ja pehmeämpi tyyppi.

Alkavat näyttää jo ihan koirilta 😂 

Lilja taitaa jäädä kohta koossa tyttärelleenkin. Nyt Pekka on 12kg, Maili 10kg ja Lilja 11kg

Muisteluhetki

 Aloin miettimään mun koirahistoriaa...

Mennään 80-luvulle, kun Heinzy-cockeri tassutteli taloon. Koira oli kaikinpuolin terve, 10-vuotiaana tuli pyometra, tehtiin leikkaus, jonka jälkeen elo jatkui 13vee 7kk ikäiseksi.

Seuraavana koirana oli cockeri-Wanda, vm-90. Valitettavasti epilepsia kiusasi elämää ja lopuksi nopeasti kasvanut nisäkasvain oli lopetuksen syy. Ikää kertyi 11v3kk.

Ulpu-kihara vm.93 oli elämässäni melkein 14-vuotiaaksi asti, sterkattiin suht'nuorena voimakkaiden valeraskauksien vuoksi, ääniherkkyyskin helpotti hiukan sen myötä.

Kössi-kultainen, synt.2003, koira joka vaan tuli mulle. Ihana tyyppi, tapaturmia ja herkkyys tiettyihin ruoka-aineisiin, muuten terve tyyppi.

2007 syntyi Tyyra-kihara, elämäni koira. Jo nuorena alkoi oudot oireilut, jotka osoittautui monihermo/hermojuuritulehdukseksi, niiden kanssa pärjättiin... immunologinen ihosairaus vei Tyyran 11v7kk iässä.

Martta-cockeri, mun Ruotsin rinsessa vm.2010 -maan mainio persoona, aikast tervekkin, toki reikä silmän värikalvolla (ei haitannut itseään) esti mun jalostuskäyttö-suunnitelmat. 10-vuotiaana pyometra, 11-vuotiaana nisärivin poisto, 13v 8kk iässä räjähdysmäisesti kasvanut nisäkasvain oli lopetuksen syy.

Saimi-cockeri -Unkarin hedelmä- Porskuttaa porukassa nyt yli 11vuotiaana, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta... "vikalista" on niin pitkä, etten jaksa kirjoittaa sitä. Rakas mummeli...

Hilppa-cockeri synt.2016, kasvoi Tyyran 'kainalossa' ja otti 'elämänikoira'-paikan viisaudellaan/järkevyydellään. Valitettavasti jo alle 3-vuotiaana alkoi niveloireilu, joka oli moniniveltulehdus. Lääkitykset toimi hyvin ja päästiin välillä pitkiäkin jaksoja ilman lääkkeitä. Hilpan kohtaloksi koitui 7v11kk iässä munuaisten loppuminen.

Lilja-cockeri vm.2020 mun elämäni ilo-ja-valo, harrastuskaverini, paras äidylikoira maaliskuussa -24 syntyneelle pentueelle,... sai munuaisten vajaatoiminta-diagnoosin syksyllä. Nyt mennään erikoisruoan voimin ja verenpainelääkityksellä.

Lapsensa Pekka ja Maili pitävät parhaillaan huolen, ettei elämästä ainakaan vauhtia puutu... Aika näyttää, mitä heistä tulee.

Pentue ½-vuotta ja treffit

 8.9. kakarat täyttivät 6kk ja saatiin koko porukka treffeille 💖 

Liljan kasvattaja Maarit (kera isoäidin + parin serkun) ajeli Lapualta myös katsomaan 'lapsenlapsiaan' 👍

Meidän pihalla porhalsi 12 cockeria sulassa sovussa.

Metsässä lapsukaiset pääsi fasaaninlaahausjäljelle, sekä lammesta noutamaan riistapukkia. Taitavia ja reippaita olivat kaikki 😍 

Ps. Kuvat tuli tänne ihan ihme järjestykseen 😐

Pekka 

Maili

Väinö

Huisi

Hoppu

Vimma

Ilo-Liljan äiti 💝

Hoppu

Vimma

Pekka, Vimma ja Merri-enomies

Hoppu 

Huisi 

Vimma

Väinö

Lopuksi koko jengi 💗 Kiitos kaikille, kun tulitte!

Kasvun ihmeitä

 

Pistetään tänne 'talteen' kuvat 4½-kuisista kakaroista, kun kaupan pihalla pönöttivät (kiitos kuvista Tarja) 

😍 Pekka on hauska koipeliini ja Maili on mäyräkoira ... painot on 9 kilon huitteilla

Kesä keikkuen ...menevi

 

Kuva Jasmin Moilanen 

Kesä menee kovaa vauhtia... 

Pentujen kanssa on opeteltu arjen asioita ja hassua todeta, että mulla on kaksi hyvin erilaista koiraa kasvamassa. Vauhtia löytyy (liikaakin), mutta Pekka on näista harkitsevampi ja Maili 'jonkinsortin adhd'. Mielenkiintoista nähdä, mitä näistä tulee 😍 

Kesäkuun kuulumisia

 

Saimi poseeraa 💖

Maili ja Pekka alkaa muistuttaa pikkuhiljaa koiria 😍 Omasta mielestään he ovat jo varsin päteviä (pystyvät hyppäämään jo joka paikkaan -toim.huom.)

..on meillä välillä näin seesteistäkin...

11 vuotias Saimi

 

Sampiainen porskuttaa laumassa mukana 💝

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, 11 vuotta plakkarissa tänään.

Mun omat murut

 

Ja niinhän siinä sitten 'kävi', että kaksi penneliä jäi meidän eloa vauhdittamaan. 

Pekka ja Maili, eli O.Vital 😍 ja O.Vanilla 😍 

Tässä kohden näyttää siltä, että ovat hyvin erilaisia keskenään luonteeltaan, haasteita tiedossa? 😉 ..ainakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita 😂