sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Muisteluhetki

 Aloin miettimään mun koirahistoriaa...

Mennään 80-luvulle, kun Heinzy-cockeri tassutteli taloon. Koira oli kaikinpuolin terve, 10-vuotiaana tuli pyometra, tehtiin leikkaus, jonka jälkeen elo jatkui 13vee 7kk ikäiseksi.

Seuraavana koirana oli cockeri-Wanda, vm-90. Valitettavasti epilepsia kiusasi elämää ja lopuksi nopeasti kasvanut nisäkasvain oli lopetuksen syy. Ikää kertyi 11v3kk.

Ulpu-kihara vm.93 oli elämässäni melkein 14-vuotiaaksi asti, sterkattiin suht'nuorena voimakkaiden valeraskauksien vuoksi, ääniherkkyyskin helpotti hiukan sen myötä.

Kössi-kultainen, synt.2003, koira joka vaan tuli mulle. Ihana tyyppi, tapaturmia ja herkkyys tiettyihin ruoka-aineisiin, muuten terve tyyppi.

2007 syntyi Tyyra-kihara, elämäni koira. Jo nuorena alkoi oudot oireilut, jotka osoittautui monihermo/hermojuuritulehdukseksi, niiden kanssa pärjättiin... immunologinen ihosairaus vei Tyyran 11v7kk iässä.

Martta-cockeri, mun Ruotsin rinsessa vm.2010 -maan mainio persoona, aikast tervekkin, toki reikä silmän värikalvolla (ei haitannut itseään) esti mun jalostuskäyttö-suunnitelmat. 10-vuotiaana pyometra, 11-vuotiaana nisärivin poisto, 13v 8kk iässä räjähdysmäisesti kasvanut nisäkasvain oli lopetuksen syy.

Saimi-cockeri -Unkarin hedelmä- Porskuttaa porukassa nyt yli 11vuotiaana, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta... "vikalista" on niin pitkä, etten jaksa kirjoittaa sitä. Rakas mummeli...

Hilppa-cockeri synt.2016, kasvoi Tyyran 'kainalossa' ja otti 'elämänikoira'-paikan viisaudellaan/järkevyydellään. Valitettavasti jo alle 3-vuotiaana alkoi niveloireilu, joka oli moniniveltulehdus. Lääkitykset toimi hyvin ja päästiin välillä pitkiäkin jaksoja ilman lääkkeitä. Hilpan kohtaloksi koitui 7v11kk iässä munuaisten loppuminen.

Lilja-cockeri vm.2020 mun elämäni ilo-ja-valo, harrastuskaverini, paras äidylikoira maaliskuussa -24 syntyneelle pentueelle,... sai munuaisten vajaatoiminta-diagnoosin syksyllä. Nyt mennään erikoisruoan voimin ja verenpainelääkityksellä.

Lapsensa Pekka ja Maili pitävät parhaillaan huolen, ettei elämästä ainakaan vauhtia puutu... Aika näyttää, mitä heistä tulee.

Ei kommentteja: